Vuodatus numero yksi

Olen sairastanut migreeniä lähes koko ikäni. Aluksi kukaan ei olisi osannut ajatella, että jatkuvat päänsäryt voisivat jo lapsella merkitä migreeniä, enkä itse ollut moisesta kuullutkaan. Lääkitsin itseäni Buranalla vuosikaudet, kunnes eräänä päivänä päänsärysn vuoksi oksentaessani oksensinkin myös verta. Siitä tajusin vihdoin ja viimein mennä lääkäriin, ja diagnoosiksi tuli migreeni. Useiden vuosien ajan testailin täsmälääkkeitä ja etsin sitä minulle sopivaa lääkettä. Testaamistani paras on ollut Relert, jota olenkin nyt käyttänyt vuosia.

Saan migreenikohtauksia usein. Kuukaudessa kuluu vähintään 6kpl:n paketti Relertiä, eli joko minulla on sen verran kohtauksia, tai joku kohtaus joka tarvitsee kaksikin lääkettä. Lisäksi niskat ja hartiat jumiutuvat, mikä aiheuttaa muutakin päänsärkyä, ja myös tähän muuhun päänsärkyyn liittyy usein pahoinvointi. Minulla on selässä useita vaivanaiheuttajia, joista osaa on yritetty kiropraktikolla helpottaa, mutta osa on synnynnäistä rakenteesta johtuvaa, jolle ei voida tehdä mitään. Kai. En tiedä kun en pääse kunnon tutkimuksiin. Yrittänyt olen, mutta aina ne lääkärit keksii jotain muuta. Estolääkitystä tai muuta paskaa, mistä ei oo minkään valtakunnan apua. Mielestäni syy pitäisi tutkia ennen kun sitä voidaan hoitaa...

No, tämä rakas ystäväni migreeni vierailee siis luonani usein, mutta epäsäännöllisesti. Mitään yhtä tai kahta varmaa aiheuttajaa en ole vielä tänä päivänä osannut hahmottaa, ellei oteta huomioon yhtä "pääaiheuttajaa", hormonitoimintaa. Sen lisäksi kuitenkin kohtauksen saattaa aiheuttaa raskas liikunta, liikkumattomuus (toimistotyöt, pitkät yöunet, automatkat, jne.), epäsäännöllinen unirytmi, veto (ilmastointi), lihasjännitys, valot, äänet, hajut, muu kipu (esim normipäänsärky), alkoholi, tupakka, sauna, itkeminen, jännityksen laukeaminen ja ehkäpä jotkut ruuatkin. Eli tästähän osaa lukija päätellä, että aika paljon tämä sairaus elämääni rajoittaa. Tähän ku otetaan vielä lisäksi lihasjännitys ja pahoinvointikohtaukset, niin voi päätellä, että elämä se on yhtä juhlaa.

Kenen tahansa pitäisi ymmärtää minkälaista turhautumista tämä voi toimeliaassa ihmisessä aiheuttaa. Ikääkin on vielä alle 30, eli normaalisti tässä vaiheessa eläisi ehkä elämänsä onnellisinta aikaa, terveenä ja hyvinvoivana. Vaan kun ei. Turhauttaa ja väsyttää tämä jatkuva kipu, eikä mistään tunnu olevan apua. Pääasiassa tämä sairaus haittaa harrastuksia, mutta toisinaan tulee töistäkin poissaoloja. Nykyisessä työpaikassa olen ollut vajaat puolitoista vuotta, ja poissaoloja migreenin takia on ollut ehkä kuusi kertaa.

Ja sitten kuulen esimieheltäni, että työpaikallani on joku viisas kotineurologi ilmaissut epäilyksensä poissaolomotiiveistani. "Kuinka se jaksaa koiraharrastuksissa käydä jos ei töihin pääse?", "Kannattaisko miettiä elintapojaan viikonloppuna jos maanantaina on niin huono olo ettei pääse töihin", jne.

Aluksi tästä kuullessani en saanut sanaa suustani. Sitten pillahdin itkuun. Kuinka KUKAAN voi olla niin tietämätön, kuinka kukaan voi olla niin ilkeä, kuinka kukaan voi olla niin ajattelematon? Jos tämä henkilö tietäisi kuinka tämä sairaus kalvaa, kuinka tämä turhauttaa ja surettaa ja kuinka usein tuntuu, että tämä tuhoaa elämäni... Vaan kun ei ole ymmärtämystä, eikä haluakaan ymmärtää. Ja silti voidaan antaa sellaisia lausuntoja esimiesteni kuullen...

Sain kuulla asiasta pari päivää sitten. Ensimmäinen ilta kului ajatusta sulatellessa, harmitellessa ja surkutellessa. Naamakirjassakin ihmettelin, että minkälaisia kusipäitä sitä voikaan työpaikalta löytyä, tietäen muutaman työkaverin sen näkevän. Aamulla menin vitutuksesta huolimatta reippaana töihin. Iltapäivällä otin asian puheeksi kahden tiimiläiseni kanssa. Sanoin, että esimieheni kertoi minulle tällaisesta asiasta, ja toivoisin, että ainakaan tiimiläisilläni ei olisi sellaista oloa, että olisin joskus töistä pois ilman todellisia perusteluja. Ennen kun olin lausetta lopettanut, alkoi toinen tiimiläinen vauhkoamaan, että "Jaa onko esimies sanonut että se on joku meidän tiimistä mä se en ainakaan oo mä osaan kyllä sanoa asiat suoraan jos on jotain sanottavaa" jne... Ennen tätä en ollut ajatellutkaan, että tämä tiimiläinen olisi tämä puhuja ollut, mutta nyt oli ihan pakko kysäistä, että mistä hän päättelee, että esimies olisi sanonut sen olleen joku tiimistäni. Hän nimenomaan sanoi, että se ei ollut kukaan meidän tiimistä. No, sama puolustelu jatkui kuitenkin, ja hänen mielestään oli myöskin kertakaikkisen törkeää, että esimies oli tämän puheeksi ottanut. Sinä iltana oli facebookissa statuksenani "Se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa". Ilman sen kummempia viittauksia mihinkään.

Seuraavana aamuna tämä tiimiläiseni alkaa minulle vuodattamaan, että kuinka minä voin luulla että hän on sellaista sanonut ja ei hän ole mitään sanonut jne. (Oli facebookista nähnyt statukseni ja tiesi heti, että viittaan sillä häneen.) Ihmettelen kuitenkin, kuinka hän sitten reagoi tähän kaikkeen niin voimakkaasti, ja sanoinkin hänelle, että kai hän ymmärtää minkälaisen vaikutelman on itsestään antanut. Sanoin vielä kuitenkin, että enhän minä ole häntä mistään syyttänyt, enkä syytäkään jos hän todella on mielestään syytön mihinkään huhupuheisiin. Juttu loppuikin sitten siihen, kun kolleega purskahtaa itkuun ja juoksee pois...

Tai siis juttu loppui hetkeksi, iltapäivällä esimies pyytää meidät huoneeseensa ja haluaa puhua tästä kanssamme. Rakas kolleegani oli informoinut esimiestäni tästä koko asiasta, facebook-statuksiani myöten (mitkä on sekä kirjoitettu että luettu siviiliajalla), ja tietenkin minä sain hieman palautetta siitä kuinka en saisi syyllistää ihmisiä ilman perusteita ja kuinka minä olen ylireagoinut jne... Oli ilmeisesti kolleega antanut hieman oman versionsa asioiden kulusta, mutta eipä onneks kehdannut alkaa kieltämäänkään kun kerroin asioiden oikean laidan. Eipä ollut kolleega pomolle kertonut sitäkään, että oli minulle kertonut tietävänsä sen henkilön joka nämä lausunnot on oikeasti antanut. Minulle hän ei sitä kertonut, mutta eipä se ole kovin vaikea arvata ketkä kaikki siellä ovat minun migreeniasioitani ruotineet...

Nyt loppuu aika, ja kirjoituskin on niin pitkä ettei ihan varmana kukaan ole tätä tänne asti lukenut. Ja kun ihan itselle päiväkirjamielessä tätä kirjoitan, niin eipä ole väliksikään :) Jos tänne kuitenkin on joku kohtalotoveri tai asianosainen eksynyt, niin jättäkää vaikka kommenttia. Eiköhän tälle jutullekin vielä jatkoa seuraa...

Nyt tää alkais bloggaan

No on sitä tullut jo pari vuotta pidettyä harrastukseen liittyvää blogia, mut nyt haluan ja tarvitsen oman blogin, missä vuodatan ihan omista asioista ja voin vapaasti kirota typeriä ihmisiä ja elämän vaikeutta ja joskus ihmetellä ihanuuttakin.

Aihealueina esim. työelämä, parisuhde, elukat, sisustus/remontointi, sekä tämä viimeisin vitutuksen aiheuttaja, tämän blogin perustamiselle alkusysäyksen antanut elämässäni jatkuvasti läsnä oleva asia; migreeni.